Tieto-osio
Tieto-osiosta löydät tietoa erilaisista ympäristönhoidon toimenpiteistä ja menetelmistä, joiden avulla voi pienentää maatilan vesistö- ja ympäristövaikutuksia sekä lisätä luonnon monimutoisuutta.
Maanparannuskuitujen levitys
Maanparannuskuidut ovat muun muassa kartongin, paperin ja selluloosan valmistuksen sivutuotteina syntyneitä puukuituja. Maanparannuskuidut ovat ns. ravinnekuituja tai nollakuituja eli ravinnekuidussa on myös lannoitusvaikutus. Osassa maanparannuskuiduissa on myös kalkkia. Maanparannuskuidut lisäävät maahan runsaasti hitaasti hajoavaa eloperäistä ainesta. Maan eloperäisen aineksen lisäyksen johdosta maanrakenne ja vedenpidätyskyky paranee. Maanparannuskuidut tarvitsevat hajoamiseensa typpeä, joka saadaan muun muassa eloperäisistä lähteistä kuten karjanlannasta tai viherlannoitusnurmista. Maanparannuskuidut pidättävät itseensä ravinteita, joka vähentää ravinnehuuhtoumaa etenkin kasvukauden ulkopuolella.
- Parantaa veden- ja ravinteiden pidätyskykyä
- Kiihdyttää maan pieneliötoimintaa
- Maanparannuskuituja voidaan käyttää myös luonnonmukaisessa tuotannossa
Maanparannuskuitujen kuiva-ainepitoisuus vaihtelee 20–40% välillä. Kuiva-ainepitoisuuden vuoksi kuitujen levitys onnistuu parhaiten kuivalannan levityskalustolla. Maanparannuskuitujen levitysmäärät ovat suuria noin 30–100 tn/ha. Suurien levitysmäärien vuoksi maanparannuskuituja olisi hyvä levittää 3-5 vuoden välein viljelykierrossa.
Maanparannuskuitujen levitys:
- Satokasvin sadonkorjuun jälkeen sängelle
- Viherlannoitusnurmille, mieluiten 1. vuonna
- Yhdessä eloperäisten lannoitteiden kanssa syksyllä
- Palkokasveille kylvöä edeltävänä syksynä
- Satonurmien levityksen yhteydessä
