Tieto-osio
Tieto-osiosta löydät tietoa erilaisista ympäristönhoidon toimenpiteistä ja menetelmistä, joiden avulla voi pienentää maatilan vesistö- ja ympäristövaikutuksia sekä lisätä luonnon monimutoisuutta.
Monivuotiset ympäristönurmet
Monivuotisella niittymäisellä peltolohkolla on ympäristönhoidollista merkitystä ja samalla niitä voidaan hyödyntää maataloudessa joko laiduntamalla tai keräämällä heinä esimerkiksi rehuksi tai bioenergian raaka-aineeksi. Suunnittele kunkin lohkon käyttö ja hoito aina tukiohjeiden mukaisesti. Oleellista on lohkojen suunnittelu viljelyalueella siten, että ne samalla toimivat vesiensuojelussa sekä peltoalueiden reunoilla luonnonlajien elinympäristöinä. Parhaat ja vaikuttavimmat niittymäiset nurmet saadaan syntymään niukkaravinteisilla lohkoilla, johon on jo alkanut levitä luonnon niittykasveja. Hyviä paikkoja ovat etelään päin suuntautuvat valoisat ja kuivahkot reunalohkot.
Nauhamaisina vyöhykkeinä niittylohkot voivat mahdollistaa luonnonlajeille leviämisreittejä ja samalla toimivat tuhohyönteisiä torjuvien petohyönteisten elinpaikkoina. Nauhamainen niittymäinen lohkovyöhyke olisi joskus hyödyllinen myös laajojen viljelyaukeidenkeskellä omina lohkoinaan. Näin voidaan vähentää torjunta-aineiden käyttöä pelloilla, mahdollistaa luonnon omat torjuntamenetelmät ja tasapaino ja ehkä myös vähentää eroosiota. Monilajisilla niittykasvilohkoilla on tärkeä merkitys myös pölyttäjähyönteisille, linnuille ja nisäkkäille. Kokonaisuutena ne muodostavat ravintoketjun, jossa kaikilla osasilla on merkitys.
Mikäli kasvustosta halutaan niittymäinen, hoidon pääperiaatteet ovat muokkaamattomuus, lannoittamattomuus ja niittoajankohtien suunnitelmallinen määrittely. Tietyillä lohkoilla myös ravinteisuuden vähentäminen kasvuston pois viennillä tai luonnonlaiduntamisella. Niiton ajoittamisen tavoitteena on saada ei toivotut rehevät lajit niitettyä ennen siementämistä ja vasta lajiston vakiinnuttua niittymäiseksi siirrytään myöhempään niittoajankohtaan. Tässä on tärkeää lajiston tunnistaminen. Mikäli alueella on lintujen pesintää ja poikueita, ne saattavat määrittää hoidon ajankohtaa. Jos peltolohkolla alusta alkaen lykätään niittoa myöhäiseksi, siitä ei useinkaan pääse kehittymään toivottu niittyelinympäristö. Hoito vaatii siis harkintaa.
Niittojätteen poisto alueelta on usein eduksi, jos sille löytyy sopiva hyötykäyttö. Niiton ajoittamisella ja niittokertojen määrällä voidaan päästä toivottuun lopputulokseen, jos maalaji on niukka. Laiduntaminen tehdään siten, ettei alueelle viedä lisärehua, vaan eläintiheys ja määrä pidetään laitumen tuottoa vastaavana. Luonnonlaidunnukseen löytyy useita oppaita ja tietolähteitä.
Katso esimerkiksi Pohjoisen Maisemahelmet ja Kylien maisemahelmet hankesivustojen materiaaleja.
Huomaa kunkin lohkon tukiehdot, rajoitteet ja mahdollisuudet
Maanviljelijöiden peltoalueiden käyttöä määrittelevät pitkälti sekä maatalouden tukijärjestelmän sekä ympäristölainsäädännön ehdot ja kannusteet. Viljelijälle on paljon pellonkäytön vaihtoehtoja.
Lisätietoa ympäristönhoitonurmien hoidosta (Lähde Kylien maisemahelmet -hankkeen aineisto ja Ruokavirasto)
- Jos tavoittelet niittymäistä kasvustoa, onkin hyödyksi kerätä niittojäte pois tai laiduntaa ilman lisärehua. Niittojäte voidaan hyödyntää esimerkiksi karjalle, maanparannukseen, kompostointiin, biokaasun raaka-aineeksi jne. Jos haluat niittykasveja, silloin ei kylvetä typensitojakasveja.
- On tärkeää huomata, että monivuotisen luonnonniityn perustaminen kylvämällä entiselle peltomaalle on usein erittäin hidas toimenpide ja riippuu paljon maalajista, kaltevuudesta ja maan siemenpankista, eli mitä lajeja maahan on aiemmin siementänyt. Sen vuoksi niittymäisiksi jo kehittyneet vanhat nurmet ovat luonnon kannalta tärkeämpiä aloja kuin uudet kylvetyt monivuotisiksi tarkoitetut niityt.
- Maatalousmaahan sisällytettävien lohkojen reunoille sijoitettavien monimuotoisuuskaistojen kasvillisuus kehittyy luonnon kannalta parhaiten etenkin etelään ja länteen avautuvilla reunoilla varsinkin silloin, jos maaperä ei ole liian ravinteikas
- Monissa ohjeissa viitataan luonnonhoidollisilla alueilla myöhäiseen niittoajankohtaan. Haitallisten rikkakasvien niitto pitää tehdä ennen siementämistä. Hoidossa on syytä tarkkailla lajistoa, mitkä ovat niityille haitallisia tai rikkakasviksi niityille katsottavia lajeja. Pahimpia ovat tuulen mukana pelloille leviävät kuten valvatti. Hankalia niityn kannalta voivat olla ne lajit, jotka täyttävät kasvupaikan laajalti estäen muiden lajienleviämistä. Pahimpia ovat tietenkin haitalliset vieraslajit; varsinkin jättiputki ja jättipalsami.
