Tieto-osio
Tieto-osiosta löydät tietoa erilaisista ympäristönhoidon toimenpiteistä ja menetelmistä, joiden avulla voi pienentää maatilan vesistö- ja ympäristövaikutuksia sekä lisätä luonnon monimutoisuutta.
Ympäristönhoitonurmet
Monivuotisella niittymäisellä peltolohkolla on ympäristönhoidollista merkitystä ja samalla niitä voidaan hyödyntää maataloudessa joko laiduntamalla tai keräämällä heinä esimerkiksi rehuksi tai bioenergian raaka-aineeksi. Suunnittele kunkin lohkon käyttö ja hoito aina tukiohjeiden mukaisesti. Oleellista on lohkojen suunnittelu viljelyalueella siten, että ne samalla toimivat vesiensuojelussa sekä peltoalueiden reunoilla luonnonlajien elinympäristöinä. Parhaat ja vaikuttavimmat niittymäiset nurmet saadaan syntymään niukkaravinteisilla lohkoilla, johon on jo alkanut levitä luonnon niittykasveja. Hyviä paikkoja ovat etelään päin suuntautuvat valoisat ja kuivahkot reunalohkot.
Nauhamaisina vyöhykkeinä niittylohkot voivat mahdollistaa luonnonlajeille leviämisreittejä ja samalla toimivat tuhohyönteisiä torjuvien petohyönteisten elinpaikkoina. Nauhamainen niittymäinen lohko-vyöhyke olisi joskus hyödyllinen myös laajojen viljelyaukeiden keskellä omina lohkoinaan. Näin voidaan vähentää torjunta-aineiden käyttöä pelloilla, mahdollistaa luonnon omat torjuntamenetelmät ja tasapaino ja ehkä myös vähentää eroosiota. Monilajisilla niittykasvilohkoilla on tärkeä merkitys myös pölyttäjähyönteisille, linnuilleja nisäkkäille. Kokonaisuutena ne muodostavat ravintoketjun, jossa kaikilla osasilla on merkitys.
Mikäli kasvustosta halutaan niittymäinen, hoidon pääperiaatteet ovat muokkaamattomuus, lannoittamattomuus ja niittoajankohtien suunnitelmallinen määrittely. Tietyillä lohkoilla myös ravinteisuuden vähentäminen kasvuston pois viennillä tai luonnonlaiduntamisella. Niiton ajoittamisen tavoitteena on saada ei toivotut rehevät lajit niitettyä ennen siementämistä ja vasta lajiston vakiinnuttua niittymäiseksi siirrytään myöhempään niittoajankohtaan. Tässä on tärkeää lajiston tunnistaminen. Mikäli alueella on lintujen pesintää ja poikueita, ne saattavat määrittää hoidon ajankohtaa. Jos peltolohkolla alusta alkaen lykätään niittoa myöhäiseksi, siitä ei useinkaan pääse kehittymään toivottu niittyelinympäristö. Hoito vaatii siis harkintaa. Niittojätteen poisto alueelta on usein eduksi, jos sille löytyy sopiva hyötykäyttö. Niiton ajoittamisella ja niittokertojen määrällä voidaan päästä toivottuun lopputulokseen, jos maalaji on niukka. Laiduntaminen tehdään siten, ettei alueelle viedä lisärehua, vaan eläintiheys ja määrä pidetään laitumen tuottoa vastaavana. Luonnonlaidunnukseen löytyy useita oppaita ja tietolähteitä.
Katso esimerkiksi Pohjoisen Maisemahelmet ja Kylien maisemahelmet hankesivustojen materiaaleja.
